perjantai 30. lokakuuta 2009

Hyvää pyhänpäivää!


Lokakuu vetelee viimeisiään.
Käytiin jo tänään hautausmaalla laittamassa haudalle havut ja kynttilät, jotta ei huomenna tarvitse lähteä sinne ruuhkaan. Esikoinen lähti viikonlopuksi partioleirille telttamajoitukseen, joten kovasti rauhallista viikonvaihdetta odottelen.
Ostin eilen uuden ompelukoneen ja olen innoissani sitä vähän testaillut. Viikonvaihteessa ajattelin levitellä vähän kankaita ja ommella jotain, jos vaikka tekisin ensimmäisen Tilda-tonttuni.
Vaikka jouluihminen olenkin, en ihan vielä kuitenkaan ole heittäytynyt joulumielelle. Odotelen tuohon marraskuun puoleen väliin jospa silloin voisi antaa joulutunnelman kurkistella.
Oikein hyvää viikonloppua, haloweenjuhlissa remuten tai pyhäinpäivää viettäen.

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Kirpparihaaste



Meitä kirppareilla koluajia on täällä blogistaniassa useita ja haluan aloittaa uuden haastekierroksen, jossa haastetut esittelevät 3 mieluisinta ja 3 oudointa hankintaa.
Sen enempää sääntöjä en haasteelle laadi, vaan jokainen haastettu voi kopioida tunnustuksen blogiinsa ja laittaa sitä eteenpäin sellaisille blogin pitäjille, joiden tietää kirppiksiä kiertelevän.


Tässä 3 outoa hankintaani:
Nippu haarukkavetimiä. Mielstäni ne olivat hauskat, mutten ole kyllä minkäänlaista käyttöä niille vielä keksinyt. Ehkä joskus ajatuksiin pompahtaa jokin loistava idea, vetiminä nuo taitavat olla vähän epäkäytännöllisiä.



Iso pussillinen messinkikahvoja. Tuo pussillinen maksoi vain 9 euroa. SuloVilen-syndrooma iski ja ahneuksissani nuo ostin. (Ehkä nekin odottavat sitä suurta vanhaa taloa)



Tämän vekottimen käyttötarkoitus on täysi mysteeri, mutta siinä on niin mukava puukahva.




Mieluisimpia on tämä jo aiemmin esittämäni iloinen heittäytyjä- laskuvarjohyppääjä.



Myöskin tämä nahkainen matkalaukku on jo esitelty. Kovasti olen iloinen sen löytymisestä.




Sokerina pohjalla: n. 11 vuotta sitten ostin tämän punaisen avokuplan esikoiselle. Se maksoi 250 mummonmarkkaa ja se on akkukäyttöinen. Auto liikkuu eteen ja taakse polkimista painamalla, töötti ja vilkut toimivat. Siskoni kanssa se raahattiin kotiin (oltiin kävellen liikkeellä) ja se painaa melkoisen paljon.
Tämä löytö oli kyllä upea, en ole koskaan moiseen törmännyt sen jälkeen missään, onkohan komistus tuotu jostain ulkomailta vai mistähän lie kotoisin.
Nyt olen tallettanut tuon kuplan vintin perukoille tulevia sukupolvia varten.


Tämän haasteen haluan heittää suraaville blogeille:
Sekasortoa -Marille
Valkoinen ruusu- Mimmulalle
Vihreän talon väki, T:lle
Suklaamarengille
Pink piones, Marille
I Lilla Kamomillas Villa, Kamomillalle
Siipien Suojassa, Possumammalle
Hauska nähdä teidän aarteet ja turhuudet.

tiistai 27. lokakuuta 2009

Kirpparilöytöjä



Pitkästä aikaa puutarhakuvien jälkeen innostuin kuvailemaan viimeaikaisia kirparilöytöjäni.
Yllä tämän aamuisia aarteita: varsin hyväkuntoinen sini-valkoinen emalisihvilä (6€), monta levyllistä kangaspäällysteisiä nappeja (1 € levy) ja vanha virsikirja (5,80 €). Virsikirjasta puuttui harmittavaisesti ensimmäinen sivu, joten kirjan ikää ei saanut selville, mutta vanha se varmastikin on.



Virsikirjassa on tällainen hauska suljinsalpa. (Toinen oli irronnut.)

Kirjan alussa on almanakka, sitä seuraa itse virret ja lopussa on rukouskirja.
Tekstityyli ja kieliasu on kovin vanhaa.






Tämmöinen kello tuli ostettua Osaava nainen messuilta. Messinkikello ja maksoi 5 euroa, varsin kohtuullista sanoisin.


Nämä puiset verhotangon nupit ja - pidikkeet ovat aikaisemmilta kierroksilta.
Suuret ja raskastekoiset puiset krumeluurit jäävät varastoon odottelemaan sitä haaveitteni suurta vanhaa taloa. Niiden mukana oli lappunen, jonka mukaan kapistukset ovat Tukholmasta lähtöisin.




Tämä verenpunainen lihamylly, Sampo no5, maksoi 5 €. Lujaa tekoa.



Ainon ruokanappuloille ostin ihan uutena ;) tämän emalipurkin. Se on juuri sopivan kokoinen 4kg:n ruokapussille.

Näin siinä sitten kävi, minunhan piti lopettaa näiden aarteiden haaliminen, mutta niin sitä tuli taas vaan tehtyä hankintoja. Toisaalta nämä olisivat jääneet kaivertamaan mieltä, jollen olisi niitä ostanut.

torstai 22. lokakuuta 2009




Tämän aisti haasteen sain Siipien suojassa blogin pitäjältä Possumammalta, Kiitos.


Säännöt ovat:

1. Laita tunnustus blogiisi

2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt

3. Linkitä bogiin, josta sait tunnustuksen (valitan tätä en osaa)

4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle

5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti



Aistit, saavat minut tuntemaan, että elän.
On onnellista, että ne kaikki toimivat suht hyvin, mutta tulisihan sitä toimeen, vaikka joku niistä puuttuisikin.

1. Näkö
Tämän aistin toimintaa pitää vähän avittaa silmälaseilla, kohta jo kaksitehoisillakin.
Näkö on tärkeä, pidän kauniista näkymistä: väreistä, sävyistä, luonnosta, taiteesta, esineistä ja ihmisistä.

2. Kuulo
Kyllä tämäkin on tärkeä. Pidän rauhallisesta musiikista, laulusta ja luonnon äänistä. Kova melu ja hälinä saavat kylläkin minut hermostumaan.


3. Maku
Jos jostakin aistista pitäisi luopua, ehkä valitsisin tämän.
Nautin toki hyvästä ruuasta ja makeasta turhankin paljon, mutta ehkä söisin terveellisemmin ilman makuaistia. Kaikki hyvähän on epäterveellistä!


4. Tunto
On ihana tuntea pehmeät kankaat, lapsen sileä iho ja koiran pörröinen turkki.
Kipeänä saattasi olla eduksikin, jos tuntoaisti olisi vähän heikentynyt.

5. Haju
Mielestäni hajuaisti on tärkeämpi kuin makuaisti. Toisaalta nehän tukevat hyvin paljon toisiaan.
Pidän tuoksuista, lapsen korvantaustat, koiran tassut, tuoksuvat kukat ja parfyymit. Hajuvettä suihkaisen lähes joka aamu.

Tässä tämän haasteen vastaukset, jollet ole vielä täthän vastannut, ole hyvä ota tästä haaste vastaan.




Kuiskaus tuulessa blogin pitäjä Susanna heitti tämän haasteen, kiitos.


Säännöt.


1. kopioi kuva ja laita blogiisi


2. laita linkki keneltä sait ( en osaa)


3. kerro 7 asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä


4. anna tunnustus 7:lle


5. linkitä nämä blogissasi


6. kerro näille 7:lle tunnustuksesta





Niin, mitäkö ette tiedä minusta.


1. Harrastin ennen lapsia koirien koulusta. Olin toko- (tottelevaisuus) ja vepe- (vesipelastus) ohjaajana useita vuosia. Kävin myös kehätoimitsijakurssin, mutten kuitenkaan tuntenut hommaa omakseni.


2. Tykkään käydä erillaisia kursseja työhön liittyviä ja harrastusmielessä. Ohjelmassa on ollut pajunpunontakursseja, lasinmaalausta, silkkimaalausta, kankaanpainantaa ja savitöitä. Kävin joskus myös maalamaassa öljyväreillä.


3. Toimitin Landseer-koirien rotuyhdistyksen lehteä usean vuoden.


4. Vaikka olen sosiaalinen, nautin yksinolosta. (Paitsi yksinäisinä öinä säikkyilen talon ääniä.)


5. En osaa pestä ikkunoita. Jos olen mielestäni saanut ikkunat kiiltäviksi, auringon paisteessa ne näyttävät kuitenkin siltä kuin lehmä olisi nuollut ne.


6. Nukun huonosti, heräilen usein pitkin yötä.


7. Minulla on hirmuinen määrä kenkiä, laukkuja ja hansikkaita. Ostan aina lisää, enkä raaski luopua niistä mistään. Jos löydän vaikka alennusmyynnistä halvat kengät, niin jotenkin on pakko hankkia niihin sointuva laukku ja hansikkaat myös.


Huh ottipa koville, rutistaa nämä 7 .
Myös tämä haaste on jo käynyt aika monella, joten jollet ole vielä vastannut näihin kipakoihin kysymyksiin, nappaa ihmeessä tästä haaste itsellesi.

lauantai 17. lokakuuta 2009

Kuuran koristamat kasvit ja käpykukka



Tässä helppoa askarreltavaa.

Tarvitaan käpy, pikkusormen paksuista pajua, pihlajanmarjoja, liimaa ja terävä puukko.
Veistele pajusta hyvin viistoon tasapaksuja siivuja ja työnnä ne kävyn suomujen lomaan tasaisin välein. Tippa liimaa vahvistaa liitoksen. Liimaa kävyn keskelle pihlajanmarjoja.
Volaa, kukka on valmis.
Näitä voi käyttää kranssien somistuksena sisällä ja ulkona, miksei vaikka joulupaketin ekologisena koristeena, maatuvaa tavaraa.



Tämän käpykukan teosta on jo aikaa, joten pihlajanmarjat ovat vähän ruttuisia.
Alla kukka taustapuolelta.

Lopuksi kuvakollaasi syksyisestä puutarhasta ja kuuran koristelemista kasveista.
Aino-koiran aamupissan aikaan oli jotenkin satumainen tunnelma. Aurinko oli nousemassa ja puutarha kuuran peitossa, oli hiljaista.
Tuomessa on vielä vähän lehtiä jäljellä.


Aino



Miljoonakellon viimeiset kukat.



Pihta





Tuijia ja kuusi


Keijuangervoja



Ruusuangervo



Huurteinen huvimajan ikkuna



Norjanangervo



Nyt pitää pohtia vastauksia saamiini haasteisiin, kiitos Siipien suojassa Possumammalle ja Kuiskaus tuulessa Susannalle. Kyllä vastaan, pitää vain vähän miettiä.
Kirpsakan syksyistä viikonlopunjatkoa!

maanantai 12. lokakuuta 2009

Hrrr viluttaa!


Onpas kalsea ilma. Tähän asti on voinut Aino-koiran aamupissatuksen hoitaa yöpuvussa ja aamutakkiin kietoutuneena, mutta tänä aamuna ei enää voinut. Piti hakea jo toppatakkia ja hanskoja.
Tällainen pureva ilma saa kaivamaan mahdollisimman pitkävartiset sukat varpaita lämmitämään, sytyttämään takkaan tulen (vähän mäntyklapeja sekaan, jotta saa poksahtelevan ja räiskähtelevän tulen), juomaan lämmintä ja syömään....suklaata.

tiistai 6. lokakuuta 2009

Paperikaaos




Olen viime päivinä käynyt läpi laatikoita ja paperipinoja. Tähän puuhaan inspiroi viimeviikkoinen urakka edesmenneen anopin asunnossa.


Anoppi oli säästänyt kaikki laskut, kuitit ja kupongit yli kymmenen vuoden ajalta. Kälyni kanssa istuimme parina päivänä repimässä papereita. Jokainen lippunen piti kuitenkin käydä erikseen läpi, ettei poistettavien mukana mene mitään todella tärkeääkin. Sormet haavoilla revimme usean jätesäkillisen verran paperia. Poistettavissa oli esim. ohjekirjoja koneista, joita ei enää ollut olemassa, joulu-, pääsiäis- ja onnittelukortteja useilta vuosilta, kuitteja, joista aika oli pyyhkinyt tekstit näkymättömiin. Seassa esitteitä, jotka varmastikin oli säilytetty jonkin niihin liittyvän muiston vuoksi, mutta meille vain turhaa säästettyä paperia.
Olihan säilytettyjen joukossa hienoja aarteitakin. Anoppi oli aikoinaan palvellut lottana sodassa ja paperien joukossa oli siihen aikaan liittyviä asiakirjoja, jotka tietysti laitoimme talteen.
Tätä tyhjennystyötä tehdessäni päätin, että nyt pitää tehdä sama karsinta kotona. Kaikki turhat paperit ja myöskin tavarat pitää poistaa. Sehän tietysti karsinnan tekee vaikeaksi, kun ei tiedä varmasti tuleeko jollekin tavaralle myöhemmin keräilyarvoa ja silloin harmittaa jos on poistanut jotain sellaista. Tai käykö niinkuin Vanhaselle, aletaan kyselemään vuosikymmenen takaisia kuitteja. :-D
Kirpputoripöytää en nyt vielä saanut, mutta heti kun sellainen vapautuu, alkaa kaapit tyhjetä kaikesta tarpeettomasta. Vain tarpeellinen ja todella arvokkaat asiat jääköön. (Saapa nähdä mistä raaskin kuitenkaan luopua.) Pitää myös muistaa pitää pää kylmänä kirpparikierroksilla ja miettiä kolmeen- jollei neljään kertaan jokaisen tavaran kohdalla ennen kuin ostan lisää kaapintäytettä.
Enpä varmaan kuitenkaan saa lähiaikoina sitä unelmieni suurta vanhaa taloa isoine saleineen ja valtavineen ullakoineen ja pihavarastoineen, jonne kaikki aarteeni sopisivat, joten karsintahommat on tehtävä.
Luonnikasta loppuviikkoa!

lauantai 3. lokakuuta 2009

Syysunelmia



Käytiin eilen rokottamassa Aino-koiraa Vehmaalla ja samalla käytiin etsimässä geokätköpurkkeja. Näitä kätköjä oli mukavasti matkan varrella rautatieasemilla. Ihana aurinkoinen syyssää ja hehkuvana loistavat vaahterat olivat huikaisevan kauniita. Unohdin tietenkin kameran kotiin, joten laitoin tähän kuvia viime syksyn kätköreissulta. En kylläkään muista mistä siltakätköiltä kuvat otin, mutta syysunelmia niistä välittyy kuitenkin.








Hyvää viikonloppua!